Repe palaa pitkästä aikaa kuulumisineen linjoille lähipäivinä, täällä Kuopiossa pakkanen on viimeinkin laskenut hieman, joten lähdemme lammen jäälle nauttimaan raikkaasta talvisäästä vielä ennen pimeän tuloa. Huomenna Repe suunnistaa mummolaan kinkun pariin, jonka paistoa ja laittamista piti eilen seurata herkeämättä.
Sitä ennen kuitenkin oikein rentouttavaa ja maukasta joulua kaikille! :)
maanantai 24. joulukuuta 2012
torstai 18. lokakuuta 2012
Lokakuun kuulumisia
Syyslomaa tai paremminkin itsenäisen opiskelun viikkoa on vietetty sateisissa ja syksyissä merkeissä, mutta se ei ole Repen menoa hidastanut! Alkuviikolla kävimme Annikan ja Tomin luona Vantaalla, jossa Repe pääsi tapaamaan isäänsä Lasloa ja siskojaan Ayaa ja Hutsua. Reissusta jäi myös isäntäväelle hyviä neuvoja ja herkullisia sieniä. Riistasta Repe ei vielä oikein ymmärtänyt, liekö hämännyt eläimen suuri koko. Päällimmäisenä asiana Repen kuri tulee hieman tiukentumaan, koska uhmakasta käytöstä on edelleen ajoittain havaittavissa. Alla Ayan omistajan Suskin ottamia kuvia pennuista. :)
Seuraava päivä menikin akkuja ladatessa, jotta jaksoi lähteä keskiviikoksi jänismetsälle. Jänistä emme päässeet näkemään, mutta yksi hevonen kulki murisemisen arvoisesti läheltä. Passissa oleminen tuntui Repeltä sujuvan kuin luonnostaan, herra asettui maahan seuraamaan tilannetta isännän vartioidessa mahdollisten jänisten varalta. Koska jäniksiä ei näkynyt, lähdimme pillittämään pyitä lähimetsään. Kuusen juurella istuskelimme ja pillillä koetimme matkia pyyn vihellystä. Eipä mennyt kauaakaan kun pyy pyrähti kohti, mutta laskeutui suoraan päämme yläpuolelle kolmen metrin korkeuteen. Aikansa siinä seurattuaan älysi minut (Teemun) ja Repen -joka istui hievahtamatta kuin patsas- ja lähti lentämään pois päin.
Loppuviikon suunnitelmissa on suunnata Repen kanssa mökille viimeistä kertaa tänä vuonna nauttimaan luonnon rauhasta! :)
Seuraava päivä menikin akkuja ladatessa, jotta jaksoi lähteä keskiviikoksi jänismetsälle. Jänistä emme päässeet näkemään, mutta yksi hevonen kulki murisemisen arvoisesti läheltä. Passissa oleminen tuntui Repeltä sujuvan kuin luonnostaan, herra asettui maahan seuraamaan tilannetta isännän vartioidessa mahdollisten jänisten varalta. Koska jäniksiä ei näkynyt, lähdimme pillittämään pyitä lähimetsään. Kuusen juurella istuskelimme ja pillillä koetimme matkia pyyn vihellystä. Eipä mennyt kauaakaan kun pyy pyrähti kohti, mutta laskeutui suoraan päämme yläpuolelle kolmen metrin korkeuteen. Aikansa siinä seurattuaan älysi minut (Teemun) ja Repen -joka istui hievahtamatta kuin patsas- ja lähti lentämään pois päin.
Loppuviikon suunnitelmissa on suunnata Repen kanssa mökille viimeistä kertaa tänä vuonna nauttimaan luonnon rauhasta! :)
sunnuntai 30. syyskuuta 2012
Alkusyksyn huumaa
Johan on taas aikaa kulunut ja blogi jäänyt kirjoittamatta, lienee korkea aika korjata tilanne.
Repe on kasvanut tasaista tahtia ja ollut innokas treenailemaan. Viimeisen kuukauden aikana on myös ollut havaittavissa pientä uhmaikää, joka näkyy eniten aina kyläillessä.
Perusasioita opetellessa oli hyvä käydä välillä näyttäytymässä pennunretaletta jollekin, joka ymmärtää noutajista enemmän. Viikko sitten kävimmekin lauantaiaamuna Hiltusen Tarun luona Toivalassa. Hyviä vinkkejä koirankoulutuksesta ja "keskustelemisesta" tarttui mukaan, kiitos Tarulle niistä. Reissu myös vahvisti omaa luottamusta koirankoulutukseen ja siihen, että Repestä tulee vielä todennäköisesti toimiva lajinsa edustaja. Ainakin jos ei muun, niin työskentelyintonsa vuoksi. Repsu nautti myös uusien kaverien tapaamisesta ja sai juosta sydämensä kyllyydestä toisten labbisten kanssa. :) Kaikkiaan todella mukava reissu siis! :)
Riistaa emme ole vielä näyttäneet muuta kuin ruoan muodossa, kyllä tuntuu maistuvan niin kypsennetty sorsa kuin jäniskin. Jänismetsällä poju on ollut mukana kerran passissa rauhoittumassa ja metsässä juoksentelemassa, kovastipa kiinnnosti eilenkin metsähousujen lahje, johon oli vähän hirvenverta roiskunut.
Repen ystävä, kissanpentu Muzu Teemun vanhempien luona jouduttiin valitettavasti lopettamaan pitkäaikaisen sairastelun vuoksi, josta ei enää paluuta ollut. Onneksi maalta on löytynyt uusi mukava ajanviettotapa - frisbee. Sen verran viisas se tuo koirakin on, ettei juokse suoraan perässä vaan oikaisee siihen suuntaan jo valmiiksi, mihin arvelee lentävän lätyskän laskeutuvan ulottuville. :D
Repe on kasvanut tasaista tahtia ja ollut innokas treenailemaan. Viimeisen kuukauden aikana on myös ollut havaittavissa pientä uhmaikää, joka näkyy eniten aina kyläillessä.
Perusasioita opetellessa oli hyvä käydä välillä näyttäytymässä pennunretaletta jollekin, joka ymmärtää noutajista enemmän. Viikko sitten kävimmekin lauantaiaamuna Hiltusen Tarun luona Toivalassa. Hyviä vinkkejä koirankoulutuksesta ja "keskustelemisesta" tarttui mukaan, kiitos Tarulle niistä. Reissu myös vahvisti omaa luottamusta koirankoulutukseen ja siihen, että Repestä tulee vielä todennäköisesti toimiva lajinsa edustaja. Ainakin jos ei muun, niin työskentelyintonsa vuoksi. Repsu nautti myös uusien kaverien tapaamisesta ja sai juosta sydämensä kyllyydestä toisten labbisten kanssa. :) Kaikkiaan todella mukava reissu siis! :)
Riistaa emme ole vielä näyttäneet muuta kuin ruoan muodossa, kyllä tuntuu maistuvan niin kypsennetty sorsa kuin jäniskin. Jänismetsällä poju on ollut mukana kerran passissa rauhoittumassa ja metsässä juoksentelemassa, kovastipa kiinnnosti eilenkin metsähousujen lahje, johon oli vähän hirvenverta roiskunut.
Repen ystävä, kissanpentu Muzu Teemun vanhempien luona jouduttiin valitettavasti lopettamaan pitkäaikaisen sairastelun vuoksi, josta ei enää paluuta ollut. Onneksi maalta on löytynyt uusi mukava ajanviettotapa - frisbee. Sen verran viisas se tuo koirakin on, ettei juokse suoraan perässä vaan oikaisee siihen suuntaan jo valmiiksi, mihin arvelee lentävän lätyskän laskeutuvan ulottuville. :D
sunnuntai 5. elokuuta 2012
Pari viikkoa sitten siskoni staffi Coco ja Repe tapasivat ensimmäistä
kertaa. Coco on noin vuoden Repeä vanhempi. Repe lähinnä jahtasi Cocoa
aluksi, eikä jättänyt rauhaan hetkeksikään, mutta melko nopeasti koirista tuli hyviä kavereita. Tässä siskoni miehen Nikon ottamia kuvia
kaveruksista. :)
-Sara
lauantai 28. heinäkuuta 2012
Tarina tähän asti
Harmittelimme vähän, ettemme aloittaneet blogin kirjoitusta jo silloin kun mietimme pennun hankintaa, mutta toisaalta parempi myöhään kuin ei milloinkaan. Tässä kuitenkin joitakin muistelmia Repen ensimmäisistä kuukausista. :)
Huhtikuun lopussa kävimme katsomassa pentuetta ensimmäistä kertaa Vantaalla, eikä sen jälkeen ollut enää epäselvyyttä, otammeko Repen. Ei niin valloittavalle tapaukselle olisi voinut sanoa ei. Samalla reissulla kävimme katsomassa WT-koetta, jossa Repen kasvattajan Tomin koirat olivat mukana. Oli huikeaa nähdä koirien ja omistajien työskentelyä, vaikka olimmekin melko uunoja. Taidamme kyllä olla vieläkin. :)
Pelastuksemme Repe on ollut huikean reipas pentu ja nopea oppimaan asioita alusta alkaen. Herra oli Annikan ja Tomin ansiosta jo tullessaan meille melko sisäsiisti lukuunottomatta muutamia vahinkoja. Edelleen vahinkoja sattuu satunnaisesti etenkin vieraissa paikoissa, mutta ne alkavat jo onneksi olla harvinaisia.
Heinäkuun puolivälissä kävimme Vantaalla ensimmäisessä pentutapaamisessa. Pennut painivat ahkerasti keskenään, eikä ainakaan Repeä juuri kiinnostanut treenata. Saimme silti mukaamme paljon hyviä vinkkejä jatkoa ajatellen sekä ennenkaikkea vertaistukea muista pennunomistajista, lisää tällaisia! :)
Pentutapaamisen jälkeen noutotreenit ovatkin jääneet vähemmälle ja olemme kiinnittäneet huomiota enemmän Repen perustottelevaisuuteen; kun Repeä käsketään, silloin myös toimitaan niin. Tällä hetkellä tuntuu, että tässäkin riittää haastetta pitkäksi aikaa. :D
Huhtikuun lopussa kävimme katsomassa pentuetta ensimmäistä kertaa Vantaalla, eikä sen jälkeen ollut enää epäselvyyttä, otammeko Repen. Ei niin valloittavalle tapaukselle olisi voinut sanoa ei. Samalla reissulla kävimme katsomassa WT-koetta, jossa Repen kasvattajan Tomin koirat olivat mukana. Oli huikeaa nähdä koirien ja omistajien työskentelyä, vaikka olimmekin melko uunoja. Taidamme kyllä olla vieläkin. :)
Pelastuksemme Repe on ollut huikean reipas pentu ja nopea oppimaan asioita alusta alkaen. Herra oli Annikan ja Tomin ansiosta jo tullessaan meille melko sisäsiisti lukuunottomatta muutamia vahinkoja. Edelleen vahinkoja sattuu satunnaisesti etenkin vieraissa paikoissa, mutta ne alkavat jo onneksi olla harvinaisia.
Heinäkuun puolivälissä kävimme Vantaalla ensimmäisessä pentutapaamisessa. Pennut painivat ahkerasti keskenään, eikä ainakaan Repeä juuri kiinnostanut treenata. Saimme silti mukaamme paljon hyviä vinkkejä jatkoa ajatellen sekä ennenkaikkea vertaistukea muista pennunomistajista, lisää tällaisia! :)
Pentutapaamisen jälkeen noutotreenit ovatkin jääneet vähemmälle ja olemme kiinnittäneet huomiota enemmän Repen perustottelevaisuuteen; kun Repeä käsketään, silloin myös toimitaan niin. Tällä hetkellä tuntuu, että tässäkin riittää haastetta pitkäksi aikaa. :D
perjantai 27. heinäkuuta 2012
Repe - No More Absolute
Olemme Kuopiossa asuva avopari ja hankimme keväällä 2012 pitkään haaveiltuamme mustan käyttölinjaisen labbispentu Repen, emmekä ole katuneet päivääkään. Tällä hetkellä velmuilijalla on ikää reilut neljä kuukautta, mutta silti Repe on oppinut jo paljon asioita ja sopeutunut loistavasti uuteen kotiinsa. Toisaalta Repsu on oppinut myös velmuilemaan ja koettelemaan toisinaan omistajiensa hermoja.
Innostuimme blogin kirjoittamista, kun lueskelimme Repen siskosta Ayasta ja Ministä kertovaa blogia, joka vaikutti mielenkiintoiselta ja hauskalta. On mukavaa seurata Repen sukulaisten kuulumisia, koska pennut muuttivat toukokuussa eri puolille Suomea. Toisaalta voimme itsekin seurata pennun kehitystä aikuiseksi koiraksi ja myös omaa kehitystämme koiranomistajina, koska Repe on ensimmäinen koiramme.
Repen ensimmäisiä päiviä uudessa kodissa :) |
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)