Alkusyksyn huumaa

Johan on taas aikaa kulunut ja blogi jäänyt kirjoittamatta, lienee korkea aika korjata tilanne.
Repe on kasvanut tasaista tahtia ja ollut innokas treenailemaan. Viimeisen kuukauden aikana on myös ollut havaittavissa pientä uhmaikää, joka näkyy eniten aina kyläillessä.

Perusasioita opetellessa oli hyvä käydä välillä näyttäytymässä pennunretaletta jollekin, joka ymmärtää noutajista enemmän. Viikko sitten kävimmekin lauantaiaamuna Hiltusen Tarun luona Toivalassa. Hyviä vinkkejä koirankoulutuksesta ja "keskustelemisesta" tarttui mukaan, kiitos Tarulle niistä. Reissu myös vahvisti omaa luottamusta koirankoulutukseen ja siihen, että Repestä tulee vielä todennäköisesti toimiva lajinsa edustaja. Ainakin jos ei muun, niin työskentelyintonsa vuoksi. Repsu nautti myös uusien kaverien tapaamisesta ja sai juosta sydämensä kyllyydestä toisten labbisten kanssa. :) Kaikkiaan todella mukava reissu siis! :)

Riistaa emme ole vielä näyttäneet muuta kuin ruoan muodossa, kyllä tuntuu maistuvan niin kypsennetty sorsa kuin jäniskin. Jänismetsällä poju on ollut mukana kerran passissa rauhoittumassa ja metsässä juoksentelemassa, kovastipa kiinnnosti eilenkin metsähousujen lahje, johon oli vähän hirvenverta roiskunut.

Repen ystävä, kissanpentu Muzu Teemun vanhempien luona jouduttiin valitettavasti lopettamaan pitkäaikaisen sairastelun vuoksi, josta ei enää paluuta ollut. Onneksi maalta on löytynyt uusi  mukava ajanviettotapa - frisbee. Sen verran viisas se tuo koirakin on, ettei juokse suoraan perässä vaan oikaisee siihen suuntaan jo valmiiksi, mihin arvelee lentävän lätyskän laskeutuvan ulottuville. :D

 

Pari viikkoa sitten siskoni staffi Coco ja Repe tapasivat ensimmäistä kertaa. Coco on noin vuoden Repeä vanhempi. Repe lähinnä jahtasi Cocoa aluksi, eikä jättänyt rauhaan hetkeksikään, mutta melko nopeasti koirista tuli hyviä kavereita. Tässä siskoni miehen Nikon ottamia kuvia kaveruksista. :)    

 -Sara

Tarina tähän asti

Harmittelimme vähän, ettemme aloittaneet blogin kirjoitusta jo silloin kun mietimme pennun hankintaa, mutta toisaalta parempi myöhään kuin ei milloinkaan. Tässä kuitenkin joitakin muistelmia Repen ensimmäisistä kuukausista. :)

Huhtikuun lopussa kävimme katsomassa pentuetta ensimmäistä kertaa Vantaalla, eikä sen jälkeen ollut enää  epäselvyyttä, otammeko Repen. Ei niin valloittavalle tapaukselle olisi voinut sanoa ei. Samalla reissulla kävimme katsomassa WT-koetta, jossa Repen kasvattajan Tomin koirat olivat mukana. Oli huikeaa nähdä koirien ja omistajien työskentelyä, vaikka olimmekin melko uunoja. Taidamme kyllä olla vieläkin. :)

Pelastuksemme Repe on ollut huikean reipas pentu ja nopea oppimaan asioita  alusta alkaen. Herra oli Annikan ja Tomin ansiosta jo tullessaan meille  melko sisäsiisti lukuunottomatta muutamia vahinkoja. Edelleen vahinkoja sattuu satunnaisesti etenkin vieraissa paikoissa, mutta ne alkavat jo onneksi olla harvinaisia.

Heinäkuun puolivälissä kävimme Vantaalla ensimmäisessä pentutapaamisessa. Pennut painivat ahkerasti keskenään, eikä ainakaan Repeä juuri kiinnostanut treenata. Saimme silti mukaamme paljon hyviä vinkkejä jatkoa ajatellen sekä ennenkaikkea vertaistukea muista pennunomistajista, lisää tällaisia! :)

Pentutapaamisen jälkeen noutotreenit ovatkin jääneet vähemmälle ja olemme kiinnittäneet huomiota enemmän Repen perustottelevaisuuteen; kun Repeä käsketään, silloin myös toimitaan niin. Tällä hetkellä tuntuu, että tässäkin riittää haastetta  pitkäksi aikaa. :D

Repe - No More Absolute

Olemme Kuopiossa asuva avopari ja hankimme keväällä 2012 pitkään haaveiltuamme mustan käyttölinjaisen labbispentu Repen, emmekä ole katuneet päivääkään. Tällä hetkellä velmuilijalla on ikää reilut neljä kuukautta, mutta silti Repe on oppinut jo paljon asioita ja sopeutunut loistavasti uuteen kotiinsa. Toisaalta Repsu on oppinut myös velmuilemaan ja koettelemaan toisinaan omistajiensa hermoja.

Repen ensimmäisiä päiviä uudessa kodissa :)

Innostuimme blogin kirjoittamista, kun lueskelimme Repen siskosta Ayasta ja Ministä kertovaa blogia, joka vaikutti  mielenkiintoiselta ja hauskalta. On mukavaa seurata Repen sukulaisten kuulumisia, koska pennut muuttivat toukokuussa eri puolille Suomea. Toisaalta voimme itsekin seurata pennun kehitystä aikuiseksi koiraksi ja myös omaa kehitystämme koiranomistajina, koska Repe on ensimmäinen koiramme.