Se sitten niistä uhmahepuleista

Ensinnäkin oli virhe todeta viimeksi, että Repen uhmahepulit ovat kadonneet. :D Ne tulivat nimittäin tällä viikolla takaisin. Alkuviikosta Repe joutui pitkästä aikaa jäämään yksin koulu- ja työpäivän ajaksi, jolloin poju taisi turhautua ja päätti levittää vaatteita ympäriä asuntoa. Saman päivän iltana lenkillä Repe päätti karata ja aikansa saatiin jahdata karkulaista. Pieni oppitunti oli kyllä paikallaan kun Repeläinen saatiin viimein kotiin. :O

Seuraavana päivänä kuvio oikeastaan lähes toistui, mutta vaatteiden levityksen sijaan Repe oli päättänyt pureskella mikron johdon moneen osaan, mikro ei sentään ollut seinässä, onneksi. Pelästyimme jo itsekin, mikä Repeä vaivaa näin yhtäkkiä, mutta loppuviikosta Repe on ollut taas oma itsensä. Herran uhmaaminen loppui sillä sekunnilla kun poju pääsi mummolaan hoitoon maaseudulle yhdeksi yöksi. :D Liekö syy uhmaamiseen sitten liian vähäinen liikunta, tekemisen puute, "uhmaikä" tai kaikki yhteensä, tiedä siitä sitten.

Teinigangsteri nukkuu omassa boksissaan :D

Viime päivät Repe on ollut kiltisti. Tänään Repsu on ehtinyt jo käydä treenaamassa Ranta-Toivalassa. Pitkästä aikaa Repe "kuuli" mitä sille sanottiin ja jopa totteli. Pari noutoakin koppasi mukaan kuin "ennen vanhaan" ja palautti nätisti. Seuraaminen sujui myös luontevasti niin pitkään kun vastaan tuli toinen koira ja vieraita ihmisiä, jolloin vetohaluja olisi riittänyt. Tarulta paljon hyviä vinkkejä noudettu ja eikun soveltamaan käytäntöön, kiitos niistä! :D